Älä lue tätä blogia!

Pasilan poliisiaseman rikosilmoitusten vastaanottoaulan ilmassa leijaili hiljakseen voimistuva tunkkainen haju, aivan kuin viemäriputki olisi hajonnut.  Olin juuri saanut kirjattua loppuun lyhyen rikosilmoituksen pyörävarkaudesta. Asianomistaja ei odottanutkaan enää koskaan näkevänsä polkupyöräänsä, mutta vakuutusyhtiö vaati rikosilmoituksen tekemistä. Juttu etenisi rikosilmoitusten esikäsittelyyn, missä se päätettäisi käytännössä välittömästi, koska teko oli niin vähäinen ja tekijä olisi todennäköisesti mahdotonta selvittää. Olin ottamassa asiakaspalvelutiskille seuraavaa asiakasta, mutta inhottava haju alkoi nyt olemaan niin voimakas, että minun oli poistuttava paikaltani.          - Mikä helvetti täällä oikein haisee? Kysyin kovaan ääneen.         - No ei helvetti! Kuului viereiseltä asiaksapalvelupisteelä. - Tuossa kävi yksi mies tekemässä ilmoitusta, että hänen kioskiinsa oli murtauduttu yön aikana. Hän oli aamulla huomannut e...

Ajoneuvon radio alkoi kohisemaan kesken hiljaisen yövuoron. Hetken päästä kaiuttimesta kuului:           - 201 kaikille yksiköille. Sisäministeri haluaa sanoa yön partioille muutaman sanan. Sisäministeri oli tullut illaksi tutustumaan poliisin toimintaan ja partio 201 oli saanut kunnian kuljettaa häntä ympäri Helsinkiä. Radio surahteli ja rasahteli. Ministeri taisi harjoitella sen käyttöä. Viimein radiosta alkoi kuulumaan hänenkin äänensä:            - Kiitokset kaikille teille, jotka teette tätä tärkeää ja vaarallista työtä ympäri vuorokauden. Tämä ilta on ollut minulle erittäin avartava ja palkitseva kokemus. Haluan sanoa, että Suomen poliisi tekee valtavan arvokasta työtä yhteiskuntamme turvallisuuden eteen. Te olette arjen turvallisuuden mahdollistajia ja yksi suomalaisen yhteiskunnan peruspilareista. Kiitos vielä työstänne ja turvallista yön jatkoa teille, minä poistun nyt linjoilta. Hiljaisuus ei kestänyt kun sekunte...

Seisoimme kerrostalon rappukäytävässä, erään asunnon etuovella ja nuuhkimme postiluukun kautta ohjaajani Jaanan kanssa miltä sisällä haisee. Nenässä tuntui tuttu mutta melko vaimea kalman haju. Lisäksi luukusta näkyi, että oven eteen oli kerääntynyt mainoslehtisiä iso kasa. Katsoimme toisiimme ja Jaana tokaisi          - Kyllä se aika selkeästi siltä haisee.          - Niinpä. Vastasin ja nyökkäsin. Rappukäytävässä seisoi myös kolmikymppinen nainen. Hän seurasi puuhiamme hermostuneena. Hän oli vähän aiemmin tehnyt ilmoituksen hätäkeskukseen. Hän ei ollut muutamaan päivään tavoittanut viisikymppistä äitiään. Äiti oli jo pitkään kärsinyt masennuksesta.           - Me käydään tarkistamassa asunto. Jaana sanoi naiselle. - Olisiko ehkä parempi, jos odottaisit tuolla ulkopuolella.          - Jooh. Nainen vastasi jännittyneesti ja lähti ripeästi kipittämään rappusia alas ja ulos rappukäy...

Avasin suojaliivin tarranauhan, joka piti liivin paikallaan käytön aikana. Kun vedin liivit pääni yli, kasvojani vasten löi lämmin, kostea ja ummehtuneen hien hajuinen aalto. Takana oli kuuma kesäpäivä ja ensimmäinen vuoro oikeissa töissä uudessa kenttäryhmässäni.  Katselin liiviäni ja päätin ripustaa sen henkariin ja vaatekaapin oven ulkopinnassa olevaan koukkuun tuulettumaan. Liivin alla käyttämäni t-paita oli litimärkä, heitin sen myttyyn kaapin pohjalle. Parin vaatekaapin päässä, samalla kaappirivillä, oli jo eläkeikää lähestyvä konstaapeli samoissa puuhissa. Olin nähnyt hänet aiemmin päivällä, mutta en enää muistanut hänen nimeään. Hän oli seuraillut puuhiani hetken hiljaa ja päätti ryhtyä puheille.        - Älä vaan luule, että täällä on aina tällaista. Ei tota hälytysajoa ajeta todellakaan päivittäin.         - Ai niinkö? Eipä se haittaa vaikka olisikin. Vastasin reippaasti.        - Kyllä tulee aika monta vuor...